Palloliitto avaa keskustelua soihtujen sallimisesta

Tänään oli lehdissä juttua, kuinka Palloliitto pohtii soihtujen sallimista katsomoissa. Jutuissa spekuloidaan mahdollisilla ammattilaisten suorittamilla soihdutuksilla ja verrataan tilannetta Norjaan ja Itävaltaan, joissa soihdut ovat sallittuja.

Parhaimmillaan soihdut ja savut luovat hienon tunnelman stadionille ja katsojien ottelukokemus jää entistä paremmin mieleen. Ei löydy montaakaan ihmistä, joka ei ihastelisi vaikkapa naapurimaamme Ruotsin paikallisotteluiden huikeita tifoja ja soihdutuksia.

Täällä meidän ”sääntösuomessa”, löytyy kyllä kuitenkin aina joku byrokraatti tai asetus, jonka nojalla kaikki voidaan kieltää ja sääntöjä noudatetaan pilkuntarkasti. Kun tämän lopullisen kiellon sitten aikanaan vahvistaa joku muu taho kuin Palloliitto, niin he voivat sanoa olleensa kannattajien puolella. Mutta tukeeko meidän lajiliitto aidosti kannattajakulttuuria?

Soihdutuskielto ei ole ongelma. Ongelma on Palloliiton kurinpitovaliokunta ja ne hilpeät säännöt jotka katsojien käyttäytymistä koskee. Ja kaikkein suurin ongelma on otteluohjelmissa, sekä niiden kohdalla kannattajien mielipiteen sivuuttamisessa. Soihdut ovat lillukanvarsia noiden rinnalla.

Itse epäilen että Palloliitossa hyvin tiedetään, että tähän soihdutussääntöön antaa kieltävän lausunnon joku viranomainen, ja soihdut sammutetaan jatkossakin katsomoissa. Liiton lausunto annetaan hätäpäissään palautetulvasta säikähtäneenä, kun ensin sen kurinpitovaliokunnan toimesta uhkaillaan esimerkiksi Stadin derbyjä tyhjillä katsomoilla. Tapahtumia jotka todella ovat tuoneet kulttuuria lajiin Suomessa. Keskustelut todellisista ongelmista kannattajakulttuurin tukemisessa, tai sen tukemattomuudesta, peittyy kuitenkin tähän juupas-eipäs soihtukeskusteluun.

Kurinpitovaliokunnan kohdalla Palloliitto nostaa aina kätensä pystyyn ja sanoo että eivät voi vaikuttaa sen päätöksiin, koska se on erillinen instanssi. Mutta kuka ne säännöt ja ohjeistukset tälle lautakunnalle sitten tekee? Kuka ohjeistaa otteluiden delegaatit kirjoittelemaan tuikitärkeitä raportteja jostain mehutetran lentämisestä kolmen metrin päähän kenttäalueesta? Kuka on määritellyt säännöt että tämmöistä tyhjää mehutetraa pidetään hengenvaarallisena esineenä ja sanktioita lätkäistään jälleen kerran useita satoja euroja. Pahimmillaan jopa tuhansia. Tai miksi kannattajien tulemista kentälle juhlimaan joukkueensa kanssa mestaruuden tai nousun varmistuessa, pidetään nykyään äärimmäisen vaarallisena? Tuo perinnehän on ollut Suomessakin käytössä jo kymmeniä vuosia aiemmin. Maailmalla on edelleen. On aivan eri asia jos kentälle juoksee joku häiritsemään peliä tai käy pelaajien tai tuomarin kimppuun. Silti tuommoista tilannetta ja yhdessä juhlimista pidetään yhtä pahana.


Otteluohjelmassa taas ei oteta huomioon varsinkaan vieraskannattajia, jotka mielestäni tuomalla äänekästä kilpailua kannattajaryhmien välille, luovat todellisuudessa kunnollisen ottelutapahtuman. Pelejä pelataan nyt keskellä arkiviikkoa ja myöhään illalla. Jopa sunnuntaipelitkin piilotetaan myöhäisiltaan. Varsinkaan pidemmille vierasmatkoille ei yksinkertaisesti vain pysty järjestämään matkoja tällä mallilla.

Osa seuroista, kuten SJK, haluaisi pelata kotipelinsä lauantaina tai päivällä sunnuntaina, koska silloin ottelutapahtumasta voi muodostaa kunnollisen tapahtuman. Otteluohjelman kohdalla väitetään että ”seurat itse ovat näitä luomassa”, mutta tähän ei usko kukaan. SJK:lla ei ole koko kaudella yhtään lauantaipeliä, joten en voi uskoa että sen mielipidettä olisi kuultu ohjelmaa tehdessä.

Kaikki myös näkee, että matsit sijoitellaan siten että useammalle päivälle saadaan kohteita vedonlyöntiin, ja vakioveikkaukseen samaan aikaan alkavia kohteita. Jostain syystä syksyllä, kun alkaa ulkomaiset sarjat, otteluohjelmat selvästi järkiperäistyy. Muutenkin otteluohjelma tarvitsi selkeän vieras-koti rytmin, eikä pelejä vaan voi olla kolmea / viikko. Kannattajat eivät ole ”työssään” ammattilaisia, vaikka pelaajat jo ovatkin.

Jos Palloliitto haluaisi olla aidosti kannattajien puolella ja tukemassa kannattajakulttuurin nousemista Suomessa, se tekisi noille asioille jotain. Sen sijaan se ensin uhitelee tyhjillä katsomoilla soihduista, kieltää tifomuovit ja sitten peruuttelee kun asioista nousee kova kohu. Se ei vaikuta kovinkaan aidolta touhulta.

Mikä ihmeen SLO?

SLO tulee sanoista Supporters Liaison Officer, eli suomennettuna tuo voisi olla vaikkapa kannattajien luottamushenkilö. SLO on tehtävä jalkapalloseurassa, joka määrätään Palloliiton liigalisenssiehdoissa ja Palloliitolle sen on määrännyt Euroopan kattojärjestö UEFA. UEFA ei ole tätä tehtävää itse kehittänyt, vaan taustalla on kannattajien oma tukijärjestö Supporters Direct. Nykyään ei voi osallistua UEFA:n kilpailuihin tai edes Veikkausliigaan, jollei seuralla ole nimettynä SLO:ta.

Jalkapallosta on maailmalla tullut valtava bisneskoneisto, jossa rahaa taotaan miljardeja ja seurojen omistajina on multimiljardöörejä tai jopa valtaisia yrityskonserneja. TV-oikeudet ja sponsorit ovat nousseet suurimaan osaan ja kannattajat ovat siinä sivussa jääneet taustaseuraajan asemaan, ilman mahdollisuuksia vaikuttaa rakastamassaan seurassa. 

Englantilaislähtöinen Supporters Direct on järjestö, jonka päätehtävä on tukea kannattajien perustamia Supporters Trust -rahastoja, joilla kannattajat maailmanlaajuisesti ostavat osuuksia kannattamistaan seuroista, tai jopa perustavat omia seuroja kun seura menee joko alta tai vaikutusmahdollisuudet ovat kertakaikkiaan tukossa. Kuten Englannissa kannattajien perustamat AFC Wimbledon tai FC United of Manchester. Pohjimmiltaan SD:n agendana on palauttaa jalkapallo takaisin kannattajille, tai ainakin auttaa saamaan heidän ääntään paremmin kuuluviin. Vuonna 2007 SD, yhteistyössä Keski-Euroopassa vaikuttavan Euroopan suurimman kannattajien kattojärjestö Football Supporters Europe:n kanssa, aloitti UEFA:n hyväksymän tutkimuksen, jonka lopputuloksena oli SLO:n tehtävän perustaminen seuroihin.

Euroopassa seuroilla on ollut jo eräänlaista SLO-toiminnan esiastetta jo kymmeniä vuosia, kun seuroilla on ollut Fan Clubien vetäjiä ja muita vastaavia kannattajien yhteyshenkilöitä. SLO on kuitenkin tästä entistä kannattajavetoisempi muunnelma ja ainakin ajatuksena on että SLO olisi nimenomaan pitkänlinjan kannattaja, jolla on hyvä tuntemus seuransa kannattajakunnasta. Lopulta vuonna 2010 UEFA määräsi säännöissään jokaisen seuran nimeämään itselleen SLO:n. Tuo sääntö on UEFA:n artikla numero 35 ja artikla liittyy UEFA:n Financial Fair Play säännöstöön, jossa seurojen toimintaa seurataan hieman aiempaa tarkemmin. Suomessa Palloliitto on määrännyt SLO:n tehtävän seuroille vuonna 2013, mutta oikeastaan vasta nyt tämä on alkanut toimimaan myös käytännössä.

SLO:n tehtäväksi muodostui keskusteluyhteyden ylläpitäminen kaikkien osapuolien välillä, kannattajien oikeuksien ja tahdon ajaminen seuran päättäjille, vanhaan kunnon luottamusmies tyyliin. Eli yhteistyössä seuran ja sen johdon kanssa, mutta nimenomaan kannattajien etua vaalien. Kannattajat tulisi jatkossa ottaa huomioon luotettavana ja tärkeänä yhteistyökumppanina, tasaveroisesti isojen sponsoreiden ja muiden tahojen sekä viranomaisten kanssa. SLO:n tehtävänä on myös pitää yhteys seuran useiden eri kannattajaryhmien ja faniklubien välillä, sillä isoissa seuroissa näitä saattaa olla satoja.

Seuroille SLO:n tehtävänä on kehittää kannattajatoimintaa, hommata lisää ihmisiä mukaan toimintaan ja olla mukana luomassa yhteisöllisyyden parantamista seurojen kotipaikoissa. Eli SLO:n tehtävästä on seuroille konkreettista hyötyä. Samalla siitä on tietenkin hyötyä kannattajille, jotka saavat omaa etuaan ajavan ihmisen seuraan.

Suomessa moni seura ja jopa kannattajat, ovat ymmärtäneet tehtävän väärin. Tehtävään on nimettyinä turvallisuuspäällikköjä ja markkinoinnista vastaavia ihmisiä. Joissain seuroissa kannattajat eivät edes tiedä kuka heidän SLO on. Tai vielä pahempaa, kun kuulevat tämän nimen, eivät tunne koko ihmistä. Tottakai SLO:n tehtävä on tehdä itsensä tunnetuksi, mutta jos lähtökohtana on että tämä ihminen edustaa seurassa nimenomaan kannattajia, niin kyllä kannattajien pitää tunteä hänet yhdeksi omistaan.

Suomen SLO:t ovat viimein alkaneet pitää myös dialogia keskenään ja tämä on koko homman pohja. Seurojen SLO:t ovat tavanneet toisiaan pariin otteeseen ja keskustelleet siitä mihin suuntaan toimintaa pitää Suomessa ajaa. Maailmalla edut ovat olleet loistavat. Kannattajat ovat saaneet äänensä kuuluviin seuroissa ja jopa lajiliitoissa. Otteluohjelmia, kannattajien olosuhteita sekä kohtelua, on parannettu merkittävästi monessa paikassa heidän toiveidensa mukaan.

Itse olen toiminut SJK:n SLO:na vuodesta 2013 ja ollut kannattajien yhteyshenkilönä jo vuodesta 2008 alkaen. Olen tällä hetkellä osa-aikaisena työntekijänä seurassa ja tittelini on juuri tuo SLO. Sen tehtävän lisäksi vastaan SJK mediatiimin toiminnasta, jota pyöritetään kannattajien toimesta, viiden ihmisen ryhmällä. Olen ollut myös yhteydessä ja yhteistyössä Supporters Directin kanssa ja apua olen sieltä saanut ainakin erilaisten kannattajatutkimusten muodossa. Palloliitossa SLO:n virkaa vetää Ville Nylund, joka on ollut tätä SLO toimintaa tuomassa Suomeen aktiivisesti.

SJK:ssa me kannattajat koemme olevamme osa seuraa ja meillä on alusta alkaen ollut vaikutusmahdollisuudet keskustelemalla ja tapaamalla seuran ihmisiä. Pidemmällä jaksolla tämä on mahdollistanut yhdessä neuvotellut bussikuljetukset, eli koska SJK:n joukkueet käyttää samoja autoja kuin kannattajatkin, voimme tarjota matkoja halvemmalla. Voimme tehdä matkoja jopa pienellä riskillä, koska SJK Kannattajien kautta kerätyillä vuosimaksuilla katamme mahdollisia tappioita. SJK Kannattajiin taas voi kuulua kuka tahansa ja saa sitä kautta etuja kausikorteista ja fanituotteista. Eli tavallaan kaikki SJK Kannattajiin liittyvät tukevat kannattajatoimintaa. Kaikki jäsenmaksut ja vuosimaksut käytetään lyhentämättömänä vieraspelireissuihin tai muihin kannattajien kuluihin.

Tulevaisuudessa toivoisin että SLO toimintaa olisi kaikilla Suomen seuroilla ja että seurat myös ottaisi toimenkuvan vakavasti. Se mahdollistaisi myös Suomen kannattajien yhteistyön lajiliitonkin kanssa. SMJK pitää huolta maajoukkuekannattajista, mutta kukaan ei pidä seurapuolella tällä hetkellä meidän puoliamme.

Vastaan mielelläni asiaan liittyviin kysymyksiin ja keskustelen asiasta lisää erittäin mielläni. Minuun saa yhteyden sähköpostitse osoitteessa kannattajat(ät)sjk2007.fi.

Lari Paski
SLO Seinäjoen Jalkapallokerho

Tuetaan seuraamme

Jalkapallo on julmaa. Ja kannattaminen on äärimmäisen raskasta puuhaa joskus. Omaan joukkueeseen ja seuraan luo suhteen kuin omaan lapseen. Sitä rakastaa ja haluaa olla sen tukena kaikkina hetkinä. Joskus se tuottaa pettymyksen, joskus taas suorituksista voi olla pakahduttavan ylpeä.

Muiden kritiikki omaa joukkuetta kohtaan satuttaa aina. Varsinkin jos sen kokee aiheettomaksi. Ja tottakai sen kokeen, kun kyseessä on sinulle niin rakas seura. Kuitenkin tässäkin suhteessa seura on kuin lapsi, ja laput silmillä kulkiessa me kannattajat kasvatetaan seura ilman itsekritiikkiä tai tajua siitä mikä on väärin ja oikein. Kannattajilla on siis myös vastuu siitä millainen seura sinulla on.

Joskus kuitenkin joukkueellasi on vaikeaa. Niin vaikeaa että se ei tahdo itse selvitä ja tarvitsee entistä enemmän tukea ja rakkautta. Silloin mitataan kannattajuus ja se millainen seura sinulla tulevaisuudessa on.

SJK on nyt heikon heinäkuun ja vaikean elokuun alun jälkeen tilanteessa, jossa se tarvitsee tukea ja rakkautta. Se tarvitsee meitä kannattajia. Se ei ole maailman ensimmäinen seura jolla on vaikeita aikoja. Ja kun katsotaan miten maailmalla tai Suomessa on vaikeisiin aikoihin reagoitu, niin itse haluaisin että tästä seurasta kasvaa semmoinen, jossa on aina läsnä todellinen välittäminen ja omien tukeminen. Jopa huonoina aikona. Maailmassa on ihan tarpeeksi niitä seuroja, joissa reagoidaan negatiivisesti ja hätäisesti.

SJK:llakin on ollut historiassa useita kertoja heikkoja hetkiä. Aina niistä on selvitty ja aina ovat kannattajat olleet joukkueensa takana. Seuran alkuaikona joukkue meinasi jopa tippua pariin otteeseen Kolmoseen ja silloin kannattajatkin vasta aloittelivat toimintaansa. Kannattajat kuitenkin tukivat uutta seuraa ja vastoinkäymiset muuttuivat iloksi.

Kritiikki on aina sallittua ja suotavaa, mutta pelkkä oman pahan olon purkaminen seuraan tai joukkueeseen, on mielestäni väärin.

Osoitetaan tukemme SJK:lle. Intohimo on kaikki.