Parhaimmillaan soihdut ja savut luovat hienon tunnelman stadionille ja katsojien ottelukokemus jää entistä paremmin mieleen. Ei löydy montaakaan ihmistä, joka ei ihastelisi vaikkapa naapurimaamme Ruotsin paikallisotteluiden huikeita tifoja ja soihdutuksia.
Soihdutuskielto ei ole ongelma. Ongelma on Palloliiton kurinpitovaliokunta ja ne hilpeät säännöt jotka katsojien käyttäytymistä koskee. Ja kaikkein suurin ongelma on otteluohjelmissa, sekä niiden kohdalla kannattajien mielipiteen sivuuttamisessa. Soihdut ovat lillukanvarsia noiden rinnalla.
Itse epäilen että Palloliitossa hyvin tiedetään, että tähän soihdutussääntöön antaa kieltävän lausunnon joku viranomainen, ja soihdut sammutetaan jatkossakin katsomoissa. Liiton lausunto annetaan hätäpäissään palautetulvasta säikähtäneenä, kun ensin sen kurinpitovaliokunnan toimesta uhkaillaan esimerkiksi Stadin derbyjä tyhjillä katsomoilla. Tapahtumia jotka todella ovat tuoneet kulttuuria lajiin Suomessa. Keskustelut todellisista ongelmista kannattajakulttuurin tukemisessa, tai sen tukemattomuudesta, peittyy kuitenkin tähän juupas-eipäs soihtukeskusteluun.
Kurinpitovaliokunnan kohdalla Palloliitto nostaa aina kätensä pystyyn ja sanoo että eivät voi vaikuttaa sen päätöksiin, koska se on erillinen instanssi. Mutta kuka ne säännöt ja ohjeistukset tälle lautakunnalle sitten tekee? Kuka ohjeistaa otteluiden delegaatit kirjoittelemaan tuikitärkeitä raportteja jostain mehutetran lentämisestä kolmen metrin päähän kenttäalueesta? Kuka on määritellyt säännöt että tämmöistä tyhjää mehutetraa pidetään hengenvaarallisena esineenä ja sanktioita lätkäistään jälleen kerran useita satoja euroja. Pahimmillaan jopa tuhansia. Tai miksi kannattajien tulemista kentälle juhlimaan joukkueensa kanssa mestaruuden tai nousun varmistuessa, pidetään nykyään äärimmäisen vaarallisena? Tuo perinnehän on ollut Suomessakin käytössä jo kymmeniä vuosia aiemmin. Maailmalla on edelleen. On aivan eri asia jos kentälle juoksee joku häiritsemään peliä tai käy pelaajien tai tuomarin kimppuun. Silti tuommoista tilannetta ja yhdessä juhlimista pidetään yhtä pahana.
Otteluohjelmassa taas ei oteta huomioon varsinkaan vieraskannattajia, jotka mielestäni tuomalla äänekästä kilpailua kannattajaryhmien välille, luovat todellisuudessa kunnollisen ottelutapahtuman. Pelejä pelataan nyt keskellä arkiviikkoa ja myöhään illalla. Jopa sunnuntaipelitkin piilotetaan myöhäisiltaan. Varsinkaan pidemmille vierasmatkoille ei yksinkertaisesti vain pysty järjestämään matkoja tällä mallilla.
Osa seuroista, kuten SJK, haluaisi pelata kotipelinsä lauantaina tai päivällä sunnuntaina, koska silloin ottelutapahtumasta voi muodostaa kunnollisen tapahtuman. Otteluohjelman kohdalla väitetään että ”seurat itse ovat näitä luomassa”, mutta tähän ei usko kukaan. SJK:lla ei ole koko kaudella yhtään lauantaipeliä, joten en voi uskoa että sen mielipidettä olisi kuultu ohjelmaa tehdessä.
Kaikki myös näkee, että matsit sijoitellaan siten että useammalle päivälle saadaan kohteita vedonlyöntiin, ja vakioveikkaukseen samaan aikaan alkavia kohteita. Jostain syystä syksyllä, kun alkaa ulkomaiset sarjat, otteluohjelmat selvästi järkiperäistyy. Muutenkin otteluohjelma tarvitsi selkeän vieras-koti rytmin, eikä pelejä vaan voi olla kolmea / viikko. Kannattajat eivät ole ”työssään” ammattilaisia, vaikka pelaajat jo ovatkin.
Jos Palloliitto haluaisi olla aidosti kannattajien puolella ja tukemassa kannattajakulttuurin nousemista Suomessa, se tekisi noille asioille jotain. Sen sijaan se ensin uhitelee tyhjillä katsomoilla soihduista, kieltää tifomuovit ja sitten peruuttelee kun asioista nousee kova kohu. Se ei vaikuta kovinkaan aidolta touhulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti